5.1.2015

Pienin askelin päin helvettiä.
Hetken oli jo sellainen fiilis että kyllä tää tästä. Lauantaina söin paljon. Mulle paljon. Normaalilla mittapuulla en varmaan. Oli ihan jumalattoman huono olo. Rintaan sattui niin paljon että mulla oli jo puhelin kädessä että soitan ambulanssin. Siinä vaiheessa aloin miettimään et entä jos kokeilisin vaikka syödä. 
Söin 4 riisikakkua. Joista kolmen päälle laitoin juustoa ja tonnikalaa! Niiden jälkeen söin vielä porkkanan ja dippasin sitä salsa dippiin. Hienointa oli se että en laskenut kaloreita. Tai siis toki tiedän mitä riisikakuista tulee ja että tonnikalaa meni n. 100g ja sen kalorit tiedän, mutta söin ne juustoviipaleet ilman että minulla oli mitään hajua niiden kaloreista.

Eilenkin sain syötyä 2 kevätkäärylettä. Ne on viimeisimpiä mitkä pääty kiellettyjen listalle. Nyt ajattelin yrittää saada ne takas sallituks. Ja eilenkin meni siis hyvin. Sain melkein sen 500 kaloria alas.

Tänään sitten taas ryminällä alas. 2 riisikakkua. 50kcal. Aamun lihaskunnot tehty. Paino jumittaa edelleen. Nesteenpoistolääkkeitä vedetty kaksin käsin. Ahdistaa. Yritin syödä lasten kanssa, en päässyt edes pöytään. Mietin että otan yhden kevät kääryleen. Ei pystynyt. Mietin että raejuustoa ja tonnikalaa, mutta ostin tonnikalaa öljyssä. En pysty siihenkään.
Syötin koiralle pekonia, niin että otin muovipussilla kiinni siitä, paljain käsin ei pystynyt, silti oksetti. Lenkille tekee mieli, mutta lapset kotona niin en oikein pääse. Ja tiedän ettei pitäisi tällä syömisellä edes ajatella, mutta ei voi mitään.

Eli 1 askel eteen 5 taakse. Ylihuomenna vois soittaa psykpolille. Pelottaa sekin, että eihän ne ota vakavasti kun en ole edes laiha.