Maanantaina päädyin ambulanssilla sairaalaan rytmihäiriöiden takia. Herätti. Säikäytti. Silti ensimmäinen ajatus tippaan joutuessa oli että siitä tulee 500g lisää painoa. Ensihoitaja kysyi olenko syönyt kunnolla, vastasin että aamulla joo söin 2 riisikakkua. Sen jälkeen se kysyi milloin oon viimeksi syönyt kunnolla. -Riippuu mitä tarkoittaa kunnolla? Lämpimän ruuan söin jouluaattona.
Sairaalassa käskettiin lopettaa nesteepoistolääkkeet, koska ne voivat oikeasti aiheuttaa sydänongelmia. Tuotiin leipää ja jugurttia. Söin kiltisti, nielin kyyneleitä. Olin sydänmonitorissa kiinni aamuyölle asti ja pääsin kotiin kun syke oli normaalimpi. Lääkäri käski lopettaa laihdutuksen.
Lapset jäi kotiin. Ja lapset oli kotona kun ambulanssi tuli.
Päätin parantua. Päätin alkaa syömään. Laitoin E:lle viestin että vie minut heseen.
Se haki mut kotiin yöllä ja vei tiistaina heseen. Söin kanatortilla ATERIAN. Söin myös E:n ranskalaiset kun se ei jaksanut.
Illalla jäin yksin ja sain ensimmäisen oikean järkyttävän pelottavan hallitsemattoman ahmimiskohtauksen. Vedin sipsejä, konvehteja, lasten suklaita, keksiä, leipää, ja kaivoin roskiksesta E:n hampurilaisen jämät. Siis roskiksesta. Minä. Aikuinen ihminen. Äiti. Hiivin yöllä pimeässä keittiössä ja kaivoin hampurilaista roskista.
Keskiviikkona olin koulussa. Soitin psykpolille. Saan sinne ajan ehkä helmikuulle. Aamullakin olo oli oksettava ja turvonnut. Kroppa täysin sekaisin ahmimisesta. Vastoin kaikkia odotuksia menin ruokalaan. Söin vähän salaattia. Istuin läheisimmän luokkakaverini kanssa kahdestaan, se vähän helpotti. Silti ahdisti kun en pystynyt laskemaan kaloreita.
Kotona söin vielä vähän tonnikalasalaattia ja yhden kevätkääryleen. Eli varmaan aika lähelle 500kcal sain alas.
Koulupäivän jälkeen olin niin loppu että nukahdin sohvalle heti kun sain lapsille ruuan eteen.
Tänään olo on ollut huono. Väsyttää. Ahdistaa. Olen ripuloinut verta. En ole käynyt lenkillä maanantain jälkeen. Ahdistavaa, tuntuu niin löysälle, läskille ja laiskalle, mutta olo on niin paska etten taida tänäänkään kyetä. Lihaskuntoa on kyllä pakko tänään tehdä.
Syömiset taas vähän heikommin. Tonnikalasalaattia n. 200kcal ja riisikakku 25kcal. Enempää en saa alas koska en pysty juoksemaan niitä kaloreita pois.
Vaaka liikaa. Läski. Tuntuu niin naurettavalle tällä painolla ajatella että minulla on syömishäiriö. Anorektikot ovat laihoja. Minä en.
Järjellä ajateltuna tiedän että olen laihtunut paljon, ja viimeiset 8kg todella nopeasti. Eli samaa vauhtia jatkaen hiihtolomalla bmi olisi jo 16. Ehkä silloin olisi vähemmän noloa hakea apua? Toisaalta tämän alemmas on varmaan vaikea vajota, kun roskiksesta on syönyt tähteitä. Ehkä se on riittävän noloa?
Syömishäiriö on niin paljon muutakin kuin paino! Uskalla hakea apua, ja vaikka kuinka vaikealta se tuntuu niin älä odota sitä painon putoomista... :( Koska, mitä enemmän laihtuu sitä enemmän aivot menee sekasin ja kärsii aliravitsemuksesta, ja tällöin paraneminen on vaikeampaa. Etkä sä ole mitenkään nolo, et vaikka olet syönyt roskiksesta tähteitä. Se ei tee susta noloa, mutta kertoo siitä miten sairaasti syömishäiriö sut saa toimimaan. Tsemppiä sulle :)
VastaaPoistaOnko sulla psykologia tai psykoterapeuttia? Olisi varmaan todella hyvä päästä keventämään henkistä kuormaa ihan säännöllisesti jollekin. Ei ole mikään häpeä, että vanhempi on sairas, mutta lapsille olisi varmasti rauhoittavaa nähdä se, että sairauteen voi saada apua.
VastaaPoistaHaluaisitko täällä blogissa avata sitä syytä, miksi ajattelet että olisit onnellisempi, jos vartalosi painaa vähemmän? Mitä ajattelet, että sinulle sitten tapahtuisi? Tai toisaalta mikä on laukaissut sen, että sinulla on nyt niin paha olla itsesi kanssa?
Toivon sulle lempeyttä itseäsi kohtaan. Tällä pallolla ne kaikki seitsemän miljardia ihmistä miettivät oikeasti ihan muuta kun sinun painoasi. Totuushan on, että mikään ei oikeasti muutu, vaikka painaisit kuinka vähän tai paljon - edes sinun omassa elämässäsi, saati muiden :) Kaiva itsestäsi voima olla vain ja juuri sinä - kyllä se voima sinussa on!
Minulla ei ole tällä hetkellä hoitosuhdetta mihinkään, mutta olen soittanut psykpolille ja saan sinne ajan varmaankin ensikuulle.
VastaaPoistaSyitä en ole pohtinut oikeastaan edes itse. Ehkä pitäisi.
Suxuuu
Moikka! Mistä kaikki alkoi? Sulla on ihan vääristynyt kuva sun kropasta.. tiedän koska oon kokenu saman. pari vuotta sitten lopetin polttamisen ja lihosin hetkessä noin 10 kg. oon muuten suunnilleen sun pitunen ja painoin parhaimillaan 65 kg, pulen vuoden aikana laihuin 10 kg pois mut koko ajan musta tuntu et oon läski ja oksettava mun koko häämatkaki meni vituiks koska mietin vaa kaloreita ja mun läskejän. nyt ku katon kuvia häämatkasta niin huomaan et mulla on niissä täydellinen kroppa. mut tosiaan jatkoin ja jatkoin laihtumista koska oli niin vääristyny kuva kropasta. sillon ku painoin noin 50 kg olin tyytyväinen mut sit aloin pelkää niin hirveesti lihomista et söin niin terveellisesti ja kevyesti kun mahdollista ja kävin salilla. laihuin 46 kiloon asti... menkat loppu ja huomasin et mun aviomiestä ei hirveesti kiihota luukasa ja ihmiset kaduilla tuijottaa. viimenen tippa oli kun äiti näki mun pitkästä aikaa ja purskahti itkuun ja iskäkään en ollu koskaan ennen nähny noin surullisena ja huolestuneena... mutta mulla tosin oli myös vakavaa masennusta mikä kanssa varmaan vaikutti siihen et oli vääristyny kuva itestäni ja ei ruoka maistunu... Mutta mitä oikeen haet tolla mitä teet? voin kertoo pienen totuuden että et laihdu syömällä alle 500 kaloria päivässä, voin myös kertoo miten tarkalleen pitää syödä ja liikkua että laihtuu mut siitä ei tuu olee sulle hyötyä koska sun pitää ensisijaisesti selvittää minkä helvetin takia sulla on niin vääristyny kuva itestäs! jos sula riittää motivaatio saat muokattua itelles täydellisen kropan salilla, tolla sun syömisellä sä vaan teet itestäs entistä löysemmän ja epätimmimmän ymmärrätkö? mutta oon melko varma et vika on vaan sun pään sisällä, jos sulla on siitä vielä epäillystä niin hanki salikortti ja personal trainer (jos on varaa, jos ei netistä saa tarpeeks vinkkejä mitä pitää tehä) ja ala syömään 5-6 kertaa päivässä pieniä määriä. jos parin kuukauden päästä näät vieläki ittes läskinä niin voit olla 100 varma et vika on sun päässä niinkun mullaki oli. Good luck!
VastaaPoistaps. toivottavasti jaksat lukee jouduin nimittäin tekee googlevituntilin et pystyin kirjottaa!!
VastaaPoistaOon lukenu sun kommentin monta kertaa ja ajatellu mitä kirjotit.
PoistaEn osaa edelleenkään vastata siihen mitään, mut kiitos et teit googlevituntilin mun takia! :)