Kuuluuko tähän sairauteen se kieroutunut ajattelu siitä että vaikka muut näkee mut laihana niin jotenkin ajattelen itse etten todellisuudessa ole. Siis että olen oikeasti läski ja haluan laihtua niin että olen "oikeasti" siinä pisteessä minkä muut luulee näkevänsä nyt?
Siis kun minusta tuntuu välillä niin typerälle se ajatus syömishäiriöstä koska en ole todellisuudessa laiha. Näytän laihalle, vaa'an mukaan olen laiha, bmi:n mukaan olen laiha, mutta en oikeasti. Jotenkin vaan huijaan noita kaikkia sen aikaa että olen oikeasti se mitä kaikki näkee jo nyt.
Nyt kirjoitettuna niin joo... taidan tietää vastauksen ihan itsekin.
Tänä aamuna on ahdistanut ja ollut tosi ristiriitaiset fiilikset. Tällä viikolla paino tippunut 2,8kg. Siitä osa tietenkin nesteitä paaston takia.
Koko viikko siis mennyt todella pienillä kaloreilla ja niistäkin suurin osa tullut tuoremehusta, piimästä ja kahvinmaidoista.
Olen odottanut perjantaita koska olin antanut itselleni luvan syödä tänään kunnolla sillä olen menossa kotiseudulleni tapaamaan vanhoja kavereita ja tarkoitus olisi tietenkin nautiskella vähän viiniä ja alkoholi ja syömättömyys on minulle kyllä aika ehdoton ei. Mutta, nyt kun on perjantai ja pitäisi syödä niin en saakkaan oikein mitään alas. Vähän kaurapuuroa ja yhden aamupalakeksin söin ja hirveä ahdistus iski.
Tää koko ajatuksenjuoksu on niin häiriintynyttä. Siis mietin että jos syön niin kontrolli lähtee ja lihon illaksi takaisin aloituspainoon ja ihmiset kotona tuijottavat että "mikä hiton syömishäiriö, toihan on läski." Silti samaan aikaan mietin mitä puen päälle ettei kukaan kommentoi laihtumista. Koska en oikeasti siis ole laiha.
Ei helvetti. Täähän on ihan pimeetä. Tuntuu ihan loogiselle mun pään sisällä, mutta nyt kun kirjotan nää ajatukset ylös niin mähän oon ihan saatanan sekasin!
ps. menkat tulee edelleen. Ne vois kyllä mun puolesta jo loppua.
Mun mielestä aika hyvää itsetutkiskelua sinulta! :)
VastaaPoistaMielen sairaushan syömishäiriö toki onkin, ei (ensi sijassa) kehon. Tietenkään ihmiset eivät todellisuudessa ole jatkuvasti kiinnostuneita sinun vartalostasi, vaan hermostuneesta ja ahdistuneesta olotilastasi. Ei mikään elämässä mene pieleen siitä, että painaa X kiloa, vaan siitä, että oma psyyke alkaa rakoilla niin pahasti, ettei pysty huolehtimaan itsestään, lapsistaan ja elämästä ylipäätään. Paniikissa Sinun todellisuudentajusi vääristyy, mutta elämä ja muut ihmiset pysyvät samoina. Usko tai älä, mikään tällä pallolla ei ihan oikeasti muutu tai ole kiinni siitä, paljonko sinä painat. Mutta jos alat hajoilla psyykkisesti todella pahasti, niin sellainen oireilu tosiaan vaikuttaa monien läheistesi elämään.