29.1.

Pitäis vissiin päivittää.

Vähän kiireistä ollu koulun kanssa enkä oo ehtiny ilmottamaan itestäni, mutta kaikki suht ok.

Maanantaina oli lääkäri ja sain labravastaukset kokeista joita otettiin rytmihäiriöiden jälkeen. Kaikki oli suht ok. Hb ja valkosolut pikkusen alakantissa, mutta ei mitenkään huolestuttavasti. Lääkäri antoi luvan jatkaa urheilua sillä ehdolla että syön. Juu, tietenkin...
Tiistaina olin psykologilla ja aloitin siis hoitosuhteen syömishäiriön takia. Sain lähetteen ravitsemusterapeutille ja käskettiin alkaa kirjoittaa ruokapäiväkirjaa, vaikka olinkin itse sitä mieltä ettei se ole hyvä idea. Mitä enemmän syömistä mietin ja etenkin jos joudun joka gramman kirjottamaan ylös ja näyttämään jollekin ventovieraalle ihmiselle, niin en varmaan syö enää ollenkaan.  Ei auta, pakko laittaa joka suupala ylös. Eipä tuu paljon suuhun mitään laitettua.
Koko viikon kalorit alle 500. Söin sunnuntaina ja oikeastaan koko viikonlopun jopa melkein hyvin. Tai siis lämmintä ruokaa ja lisäksi aamupalat ja dippailin kurkkuja ja porkkanoita ja siis oikeasti minulle tosi hyvin.
Sunnuntai iltana iski sitten ahdistus ja maanantai ja tiistai meni pelkällä vissyllä ja kahvilla. Keskiviikkoiltana söin skyr rahkan, 3 bellvita breakfastkeksiä ja porkkanan. Tänään skyr rahka ja yksi aamupalakeksi.
Kaikki tavoitevaatteet menee päälle. Kaiken järjen mukaan tämän pitäisi riittää. Mutta kun ei riitä.
Olen yrittänyt miettiä syitä tähän, mutta en keksi yhtään. Tää lähti lapasesta sillon kun kaikki tuntu kaatuvan ympäriltä. Parisuhde meni päin helvettiä, auto hajos, kouluun en päässyt, tentit jäi tekemättä, rahaa ei ollu jne. Oli helppo paeta tähän. En jaksanu stressata mitään muuta kun pää täytty kaloreista ja liikkumisesta.

Nyt kaikki on kuitenki hyvin. Ei tän enää pitäis olla näin tärkeetä.
Oon myös miettiny et mitä sit kun saavutan sen tavotteen? Riittääkö se? Tuskin.
Kaikki toivo on nyt siinä psykologissa ja ravintoterapeutissa.Vaikka eihän ne ihmeitä tee, kai sen pitää lähtee minusta. Pitää haluta tosissaan parantua. Ja pitää oikeasti kohdata se ahdistus.
Eikä siinä, kyllä mä haluan parantua. Sit kun oon ensi tarpeeks laiha.