13.3

En jaksa.

Olo on paska. Paino menee alaspäin. Siitäkään ei enää tuu sitä onnen tunnetta kuten ennen. Ehkä sitten kun se alkaa nelosella. Siihen on pelottavan lyhyt matka.
Tekee vaan mieli lopettaa syöminen ja juominen kokonaan ja mennä sänkyyn odottamaan kuolemaa.

Kävin eilen ravitsemusterapeutilla. Bmi:n mukaan, merkittävä alipaino.
Ateriasuunnitelma on nyt 4 ateriaa päivässä, joiden sisällön saan itse valita kunhan niistä yksi on lämmin ateria. Ei tuu mitään. En edes jaksa yrittää. Ja tämä on nyt sitten kuulemma alku. Kunhan 4 ateriaa sujuu niin ruvetaan puuttumaan niiden sisältöön. Nostamaan annoskokoja ja miettimään ravintoaineita.
Entä jos neljä ateriaa ei suju? Entä jos sekin on liikaa.
Tällä hetkellä syön 2 kertaa päivässä ja sekin ahdistaa. Päivällä koulussa salaattia ja illalla kotona nuudelia tai pussikeittoa ja näkkäriä.
Proteiinia ei tule mistään, mutta enpä kyllä jaksa urheillakkaan että sikäli ihan sama.

En tiedä miten tän ajatusmaailman saa muutettua. Miten tajuaisin että kelpaan isompanakin. Tai edes että kelpaan tämän kokoisena. Tiedän näyttäväni hirveälle. Luut näkyy, käsien paksuin kohta on kyynärpää, silmän aluset on mustat, iho kuivaa, hiukset on paskassa kunnossa, enkä jaksa mitään, seksihalut on kadonut kokonaan ja E valitti eilen ettei saa minua kainaloon kun luut painaa.
Silti ei vaan pysty lopettamaan. Tai aloittamaan paranemista.

Miten tää voikin olla näin vaikeeta? Alan oikeesti pikkuhiljaa asennoitumaan siihen että en parane. Joko miun elämä jää tälläseks tai sit se loppuu kokonaan. Miten kukaan on selvinnyt vuosien sairastamisen jälkeen? Eihän tätä voi jaksaa niin kauaa? Sain hetkeksi tähän jotain tolkkua, tai en saanut vaan kontrolli petti ja söin muutaman päivän kuin hevonen, ei sekään tervettä ollut ja painoa tuli 4kg! Siis muutamassa päivässä. Ravitsemusterapeutti sanoi sen olevan luonnollinen kehon reaktio aliravitsemukseen ja että paino tuli täyttyvistä hiilarivarastoista ja oli pelkkää nestettä. Kyllähän minä sen tiedän itsekin ettei läski tuu noin nopeasti, mutta sellasen paniikin se aiheutti pään sisään etten varmaan syö enää koskaan.
Jos hetkellinen nesteen kertyminenkin on liikaa niin miten hitossa voisin muka lihoa? Siis saada oikeaa massaa?
Sitä paitsi minulta puuttuu kokonaan se normaali syömismalli. Joko en syö, tai syön siis kyllä mutta todella vähän (200-400kcal/vrk on se normaali tällä hetkellä) jos yritän siitä lähteä nostamaan niin lähtee käsistä, ahmin, oksennan, vedän nesteenpoistoja ja ahmin lisää. Ei voi sekään olla se oikea tie.

Jos täällä on joku anoreksian selättänyt lukija niin mielelläni kuulisin parantumistarinoita.